Vuosi ja viikko sitten päätin tehdä kuvaushommissani asioita toisin. Kuvasarjatulen lisäksi päätin pistää pystyyn toisen projektin eli vuosi mobiilikuvausta. En voi sanoa, että tähän olisi ollut syynä mikään valokuvausfilosofinen…
Eli terkkuja Pohjois-Italiasta. Ensin näin mustavalkoisesti. Lisää fotoi albumissa.
Sinistä juu ja vähän mustavalkoistakin, sellainen oli juhannus. Auringon ilotulituksesta unelmoitiin aivan turhaan, mutta onhan utuinen sininenkin ihan kelvollinen homma. Isokoskelo eli Mergus merganser sukelteli mukavasti hollilla luomassa…
Ja tässä vaiheessa vuotta mieleen pulpahtaa aina taannoinen Juban Viivi ja Wagner -sarjakuvan strippi, jossa Wagner lausui oodinsa keväälle. Sehän meni tietenkin näin: Kevät saa, lallallaa, gimmat riisuu vaatteitaan. Virtaa mahla, kukkii puu…
No enpä tiennyt että tämmönen kaupunginosa on edes olemassa. Kyseiseen alueeseen kuuluu siis Jätkäsaari, Ruoholahti, Lapinlahti ja Hernesaari, eli siis nuo kaupunkimme eteläisimmät osat, jos ei mantereesta irti olevia saaria lasketa…
Blogin nimestäkin voisi jo päätellä, että täällä olisi kuvasarjoja, mutta niitä, etenkään mitään pitkiä sarjoja ei ole paljoa näkynyt. Tämä postaus on startti sellaiselle ja sarjan nimi on #Helsinki59. Tuo numero ei siis viittaa…
Onko mitään hauskempaa kuin keikkakuvauksen ja luonnonsuojelun yhdistäminen? Ei ole. Luonto-Liiton susiryhmä vietti 20v-kinkereitä tukikonsertin muodossa ja näissä hipoissa veivasi KST-crew:n kesäsuosikki Caskets Open. Ja miksi kesäsuosikki…
Ensimmäinen virallinen valokuvausretki ulkomaille tämän blogin kirjoittajaporukalla on takanapäin. Viroa edemmäs ei tosin päästy, mutta löytyhän sieltäki jotain. Tallinnasta vajaat 70 km itään on Loksan kaupunki ja sen lähellä Viinistun…
Eikä tällä kertaa ole kyse mistään brittein saaresta, vaan ihan kotohelsinkiläisittäin Pihlajasaaresta. Sumu oli niin sankka, ettei veneelläkään oikein uskaltanut ajaa kovaa, vaikka etupenkin pätkät kokoajan sitä vaativatkin. Törmäys…
Eli mustavalko. Pitihän sitä rakentaa hienosta kesäpäivästä vähän synkemmän näköinen. Ja päässä soi tietenkin tämä:
Tällä erää todennäköisesti viimeinen Ranska-aiheinen poastaus meikämandoliinolta. Jotenkin noi sikäläiset kylät ja kaupungit, maisemat ja hautausmaat huutaa sitä, että sieltä otettaisiin mustavalkokuvaa. Tässä sitä nyt sitten ois. Kuvista…