Alaston rantaretki surffihippibiitsille
Juha

Todellisuudessa tämän postauksen nimi pitäisi olla rantaretki. En kuitenkaan käyttänyt kyseistä nimeä, koska ampparit.com on todistanut alastomuuden ja kuvalinkkien saavan hurjasti klikkejä. Tähän uskon ja palaan alastomuuteen myöhemmin. Rantaretki alkoi prätkävuokraamon kanssa käyneestä ymmärryshäiriöstä eli en saanut prätkää sovittuna päivänä. Tästä suivaantuneena päätin kävellä takaisin aparttementokseni kulmille. Aiemmin olin tsekannut matkan olevan noin 10km. Siis linnuntietä. Olen kuitenkin ihminen ja jouduin kulkemaan rantaviivaa puikkelehtien rantakallioita ylös ja alas. Kuljettu matka lienee lähempänä 20km. Matkaa mukavoitti aamulla tekemäni housuvalinta. Luulin pääseväni prätkäilemään ja tästä syystä olin vetänyt jalkaan ajofarkut. Kunnolliset ajofarkut on kevlarilla vahvistetut ja polvisuojat paikoillaan. Todellisuudessa nämä farkut oli täydellinen valinta retkelle. Rantakivikossa kuvatessa polvisuojat on yllättävän mukavat, suosittelen. Playa Paraison ranta tiivistää tämän alastoman rantaretkeni sisältöä. Tällaista maisemaa oli koko haikkini varella merelle katsoessa.

Teneriffan eteläosat on harvinaisen kuivia ja tylsiä tammikuussa. Meri on sininen ja maasto kuivakka muutamilla poikkeuksilla. Joistakin rantapoukamista noustessa oli jopa pirteän vihertävää. Jostain syystä minulla soi päässäni lauantaiwesternien musiikit tässä maisemassa.

Retkeni aikana totesin, että Teneriffalla asuu kaksi ihmistyyppiä jotka eivät usko ilmastonmuutokseen. Surffihipit, palataan heihinkin myöhemmin, ja tavalliset rantakylien asukkaat. Ensimmäinen otos on surffihipin rantakodista. Kuvasta rajautuu meri pois, mutta vesiraja oli noin metrin päässä kuvarajasta. Toinen otos pienestä paikallisesta kylästä. Hyvä näissä majoissa on lölliä kun pohjoisnavalta sulaa muutama metri jäätä.

Ja nyt takaisin alastomuuteen, surffihippeihin ja lisätään vielä sekaan jatsitupakka. Siinä on hyvä cocktail rantaelämään. Rantapolkuja kävellessäni havaitsin telttoja mitä hurjemmissa paikoissa kallioilla. Matkalla oli myös kummallisia hyljättyjä tiilitönöjä. En tiedä mihin tarkotukseen ne oli rakennettu, mutta ei ainakaan asumiseen. Ja näitä kaikkia mörskiä asuttivat hyvinkin hippihenkiset surffarit.

Noh. Minä päädyin yhden jyrkän kallionkielekkeen jälkeen hiekkarannalle ja kah! Ranta oli miehitetty alastomilla hippisurffareilla ja seassa muutama saksalainen naturisti. Hiekalla makailevat surffarit käryttelivät jatsitupakkaa niin että sienipilvet nousivat taivaalle. Reittini kulki tämän rannan läpi ja jatkoin tyynesti matkaa. Se ei kuitenkaan ollut aivan suoraviivaista, koska rannan katkaisi kallio jonka toisella puolella ranta jatkui. Sinne päästäkseni joutuisin hieman kahlaamaan ja niinpä vaatteita pois hiekalle repun viereen valmistautuen kahlaukseen. Tässä kohtaa tarinaa meri puuttui peliin heittäen rannnalle poikkeuksellisen ison aallon. Se kasteli kaikki maassa olevat vaatteeni, kengät ennätin napata ennen totaalista kastumista. Seurauksena aallosta oli märät ja hiekkaiset vaatteet. Ratkaisu: liity mukaan rantaelämään. Seuraavat tunnit menikin sitten rannalla munasillaan köllötellessä kun vaatteet kuivuivat aurinkoisella rantakalliolla. Lupasin alastomuutta. Tässä sitä sitten tulee, koska tarinan on aina lunastettava otsikon taso.

Categories: Juha, Maisemat, Matkat

Share: Twitter Facebook Pinterest Tumblr Google+